Treffit hotellin kattoravintolassa kello 7:30 aamiaisen toivossa. Ketään henkilökunnasta ei vaan ollu vielä hereillä. Meenattiin jo lähteä baanalle, mutta sitten alkoi liikettä tapahtua keittiössä ja saatiin munakkaat pöytään puoli yhdeksän maissa. Kassit kiinni pyöriin ja matkaan. Koko päivä oli tasaista ajoa ja monenlaista maisemaa. Ensin vuoristotietä Udaipurista pois ja sitten pieni pätkä motaria. Loput 150 kilometriä oli perinteistä Intialaista tietä kylästä toiseen.
Kalusto tuli tällä kertaa perille vaikka Jarin pyörä temppuili vähän ensin ja Amerjee jatkoi sillä ajamista. Hetkeä myöhemmin Mikon pyörä osoitti taas väsymisen merkkejä ja otin sen haltuun. Parempi keskeyttää piikkipaikalta, niin ei mene niin paljo aikaa hukkaan. Kova oli melu motissa ja kaasukin hirtteli kiinni, mutta pienillä työntöstarteilla ja luovalla ajotyylillä päästiin kuin päästiinkin majapaikan pihaan ennen auringon laskua. Jari ulkoilutti vielä loppumatkasta kassiaan pyörän ulkopuolella ja komealtahan se kassi perillä näytti. Tavarat pysy kuitenkin sisällä ja visiin kohtuu ehjänäkin. Aamusta paikalliselle nähtävyydellä Meheragarin linnoituksella ja siitä kohti Bikaneria. Matkan rasitus alkaa jo vähän tuntua joka ukossa, mutta suomalainen on sitkeää tekoa…
Yläkuvassa lähtötunnelmia aamulta. Seuraavassa vanhaa kunnon perustietä ja viimeisenä kaikkensa antanut Enfield -pilotti Tikka (masala) hotellin pihassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti